(valtuustoaloite: jätetty 29.11.2021, käsitelty)
Jyväskylän kaupunginvaltuuston yhdessä asettama tavoite on olla hiilineutraali vuoteen 2030 mennessä. Koska kaupungin hiilidioksidipäästöistä lähes 50% on peräisin rakennusten lämmittämisestä, ohjaavat päästötavoitteet myös kaupungin omistamaa energiayhtiö Alvaa luopumaan hiilidioksidia ilmaan päästävästä, verotuksen kautta kallistuneesta, turpeen poltosta.
Yksi keskeisimmistä päästökysymyksistämme tulevana vuosikymmenenä onkin löytää korvaaja turpeen poltolle. Koska Rauhalahden voimalaitos tulee käyttöikänsä päähän alle 10 vuoden kuluessa, on uusia energian ja/tai lämmön tuotantoon liittyviä investointeja yhtiölle luvassa tulevana vuosikymmenenä aivan väistämättä. Merkittävät investoinnit tulevatkin liittymään juuri Rauhalahden voimalaitoksen lämmöntuotannon korvaamiseen.
Alvan tulevia Rauhalahden voimalaitoksen turvetta korvaavaan energiantuotantoon liittyviä investointeja ei kuitenkaan tule tehdä sijoittamalla puun polttoon perustuviin energiantuotantomenetelmiin. Tämä siitä syystä, että puun polttoon liittyy suuria a) taloudellisia, b) biomassan riittävyyteen, c) ilman hiilidioksidipitoisuuden nousuun, kuin d) luonnon monimuotoisuuden heikentymiseen liittyviä riskejä.
Biomassa, eli puu, määritellään tällä hetkellä uusiutuvaksi energiamuodoksi ja se on tästä syystä verotuksellisesti vielä edullista polttoainetta. Tämä ei kuitenkaan ole itsestäänselvyys ja paine luokitella puun polttoa vähemmän ympäristöystävällisemmäksi ja mm. korottaa sen verotusta on jo olemassa ja kasvaa jatkuvasti.
Puun poltto energian tuotantomuotona vapauttaa absoluuttisesti ilmaan merkittävän määrän hiilidioksidia, enemmän kuin mm. turpeen tai kivihiilen poltto (ks. Kuva 1.). Puun uusiutuvaksi energiaksi luokittelu perustuu puiden kykyyn sitoa hiilidioksidia takaisin ilmasta kasvaessaan. Suuri määrä tutkijoita on kuitenkin nostanut viime aikoina esiin, että sitominen tapahtuu ilmastokriisin hillitsemisen kannalta liian hitaasti (Viite 1).
Myös Eu:n tasolla puun ja metsien käyttöä, ja näin ollen mahdollisuuksia hyödyntää puupohjaisia polttoaineita lämmön ja sähköntuotannon raaka-aineena, käsitellään monessa jatkuvasti päivitettävässä strategiassa ja direktiiveissä (mm. EU:n metsästrategiassa, biodiversiteettistrategiassa, uusiutuvan energian direktiivissä, LULUCF-direktiivissä). Ja kehityksen suunta on selkeä. EU:n on osoittanut tavoittelevansa seuraavan 30 vuoden aikana ilmakehään vapautuvan hiilidioksidikuorman pienentämistä, luonnon monimuotoisuuden säilyttämistä ja sitä kautta myös metsäalan ja hiilinielujen säilyttämistä. Paine puun polton vähentämiselle ja verotuksen kiristämiselle on EU:n asettamien tavoitteiden näkökulmasta siis selkeä ja odotettavissa oleva.
Myös biomassan riittävyyteen liittyy merkittäviä riskejä. Suomen ilmastopaneeli on arvioinut, että kivihiilen korvaamiseen tarvittaisiin 7–10 miljoonaa kiintokuutiota puuta ja turpeen korvaamiseen 6–7 miljoonaa kiintokuutiota. Joten jos siis kivihiili ja turve korvattaisiin kokonaan puulla, metsäenergian käyttö harppaisi rajusti nykytasolta (ks. Kuva 2).
Metsähallituksen 3/2021 valmistuneen selvityksen mukaan, metsähake tulisi riittämään vain 50 % turpeen käytön korvaamiseen. Selvityksessä todettiin, että biomassan käytön merkittävä lisääminen nykyisestä tulisikin tarkoittamaan käytännössä ulkomaisen biomassan käytön lisääntymistä Suomessa (Viite 2 – Metsähallituksen selvitys 2021).
Investointipäätöksiä tehdessä on tärkeä huomioida myös seuraavat tekijät. Monet muut uusiutuvan energian lähteet ovat jo nyt taloudellisesti kilpailukykyisiä bioenergian kanssa ja niiden ilmasto- ja ympäristövaikutukset ovat huomattavasti bioenergiaa pienemmät. Ilmastonmuutoksen eteneminen, ympäristön tilan heikkeneminen ja globaalit päästörajoitukset tulevat vaikuttamaan energia- ja materiaali-intensiivisten tuotteiden kysyntään kansainvälisillä markkinoilla. Energian- ja lämmöntuotannon, sekä lämmön varastoinnin teknologiat kehittyvät parhaillaan suurin askelin.
Me allekirjoittaneet valtuutetut esitämmekin, että kaupungin tulisi käyttää omistajaohjausta Alvan investointipäätöksissä ja varmistaa, että Rauhalahden nykyisen tuotannon korvaamiseen tarvittavia merkittäviä investointeja ei tehdä investoimalla puun polttoon perustuvaan energiantuotantoon.
Katri Savolainen, Ilona Helle et al
